tanssi.

Se oli kadoksissa koko kesän. Kertaakaan en sitä kaivannut. Kertaakaan ei tullut ideoita. Kertaakaan en tuntenut sitä palavaa halua. Palavaa halua, joka potkii minua eteenpäin, vaikka aina ei  onnistuisi. Kertaakaan en kaivannut sen tuottamia mustelmia. Sen tuottamaa tuskaa, iloa ja ärtymistä. Sen tuottamaa kyllästymistä, kun tuntui, että tein aina sitä samaa... 
 Luulin jo rakkauteni lajiani kohtaan olevan ohi, mutta olin väärässä. Tänään se rakkaus palasi, vahvempana kuin koskaan. Nyt tiedän mitä haluan, nyt tiedän mihin tähtään. Ei enää sitä vanhaa samaa. On aika kohdata pelkoni ja oikeasti kokeilla jotain uutta. Kiitos elämäni ensimmäinen breikkitunti ja Honey 2. Löysin takaisin polulleni.